PIKKU PEIKON TARINA
Vuorenmaan peikko kulkeutui Soiniin ammoisina aikoina pohjoisesta lähdettyään uhkarohkeasti etsimään uusia asuinalueita. Vuorenmaahan sen toi lappimainen erämaan tuoksu.
Peikko katsoi, että täällä on hyvä, ja tänne se jäi.
Sen jälkeen monet laskettelijapolvet ovat nähneet peikkoa rinteessä. Muuten peikon elämä on pysynyt hämärän peitossa näihin päiviin asti.
Vihdoin tiedämme kuitenkin enemmän, kiitos Facebookissa peikon tarinan kirjoittamiseen osallistuneiden. Kas näin kuuluu yhdessä luotu peikon tarina:
Kotoilija
Vuorenmaan peikko on luonteeltaan varsinainen kotoilija. Niin kova kotoilija se on, että sillä on ainakin viisi kotia. Siis ei vain ykköskotia ja kakkoskotia kuten joillakin perheillä, vaan myös kolmos-, nelos- ja viitoskodit.
Vuorenmaan peikon kodit ovat tietenkin pääasiassa Vuorenmaassa, kesäkoti ihan rohkeasti päärinteessä. Toinen kämppä löytyy sivurinteen kupeesta, kuusenkannon alta, kolmas polun varrelta metsän reunasta.
Tarkkasilmäiset tietävät, että yksi peikon kodeista löytyy Puntalankosken lähettyviltä. Jossain salaisessa paikassa on myös peikon luolakoti.
Kulinaristi
Ja mitäkö peikko sitten syö? Kiireisinä päivinä sille kelpaa kaikki metsästä löytyvä ruoka. Mutta kyllä peikko hyvän päälle ymmärtää ja on varsinainen herkuttelija.
Peikon lempiruoka ylitse muiden on vihreäkuulahyytelö, jota se usein valmistaa sukunsa salaisella reseptillä.
Ja mustikat ja mustikkapiirakka. Niitä Peikko oikein himoitsee. Niin, ja Atrian käristemakkaraa. Sitä se grillailee hiilloksella. Kyytipojaksi tarvitaan Turun sinappia, Häjypoika-ruisleipää ja laktoositonta piimää.
Pizzastakin peikko tykkää. Toivottavasti sen nimeä kantavaan Peikonpesä-ravintolaan saadaan sen nimeä kantava Peikon pizza.
Villasukkavaras
Peikko rakastaa villasukkia ja Kouvolan lakritsia.
Värikkäät villasukat ovat peikon heikkous. Niitä se napsii mukaansa milloin mistäkin. Mutta niin kiltti se kuitenkin on, ettei se koskaan henno varastaa kokonaista sukkaparia. Yhden sukan vaan.
Siksi peikko kulkee eriparisukissa. Ja ehkä juuri siksi teiltäkin löytyy jokunen pariton villasukka.
Varsinkin oikein värikkäät sukat kannattaakin pitää kaapissa. Lattialle lojumaan jätetty sukka on peikolle helppo saalis.
Kaikkien suksilajien harrastaja
Peikon suksien jäljet voi nähdä Vuorenmaassa tuoreella lumella. Peikkohan on kuin syntynyt sukset jalassa. Se harrastaa murtomaahiihtoa, vesihiihtoa ja tietenkin laskettelua.
Nopeuslaskuakin peikko on harrastanut ja jopa kisannut. Muistona aktiivivuosilta on mm. SM-hopeaa.
Laskettelua se rakastaa yli kaiken. Se herää heti, kun rinteessä valot syttyvät hämärän alkaessa.
Peikko on todella hurja laskettelija. Välillä se kuitenkin arkailee ja vaihtaa sukset mieluummin pulkkamäkeen.
Hiljainen rinne kasvatti kuntoa
Koska Vuorenmaa oli välillä suljettuna, laskettelua rakastava peikko on jo useamman vuoden joutunut kävelemään rinteen huipulle laskeakseen mäen alas.
Kunto siinä on kasvanut, mutta voitte arvata, että peikko on innoissaan, kun rinne on taas auki. Nyt ehkä ehtii hissin avulla "muutaman" laskun päivässä enemmän.
Rinne-elämän seuraaja
Peikko herää päiväuniltaan heti, kun rinteen valot syttyvät. Tavallisesti peikko ei kuitenkaan laskettelijoille näyttäydy, vaan vakoilee heitä metsän siimeksestä.
Öisin se valtaa rinteen itse. Usein mäen mennessä kiinni se kirmailee ja harjoittelee pitkin Vuorenmaan mäkiä joko pujotellen tai syöksylaskien.
Lapsien kannustuksella se saattaa tulla esiin yllättäen. Jos lasten iloinen nauru ja mekastus joskus yltyy niin kovaksi, ettei peikko enää malta pysyä piilossaan.
Lasten opettaminen laskettelun saloihin käy siltä leikiten. Homma kiinnostaa sitä niin, että peikko onkin tiettävästi hakenut Ski Centeristä hiihdonopettajan paikkaa.
Pyllähdysten takana on peikko
Peikon muistetaan takavuosina ilmestyneen rinteeseen monissa tapahtumissa. Sen kerrotaan jakaneen lapsille karkkeja ja lasketelleen todella taiturimaisesti, jopa takaperin.
Kerrotaan myös peikon olleen joskus vähän ärhäkän ja äkkivääränkin.
Vanhemmiten peikon luonne on tasaantunut. Pohjimmiltaan se onkin kiltti ja sen verran arka, ettei aina meinaa uskaltaa ihmisten ilmoille.
Tullessaan se kuitenkin laittaa rohkeusvaihteen silmään ja on varsinainen supliikkityyppi. Jos siis joskus näet nopean vilahduksen pipon tupsusta tai hännän päästä, niin älä hämmästy.
Mutta pitää muistaa, että kilteimmässäkin peikossa asuu aina pieni keppostelija. Siksi Vuorenmaan peikkokaan ei voi aina välttää kiusausta, vaan saattaa tarrata laskijaa nilkkaan.
Siksi mäessä nähdään välillä pyllähdyksiä.
Tarina perustuu Ski Center Vuorenmaan avajaisviikolla Facebookin seuraajiltamme saamiimme kuvauksiin peikon oletetusta elämästä.
Vuorenpeikko
Elelipä luolassansa vuorenpeikko,
juurella suuren suuren mäen,
Soinissa Pohjanmaan sydämen.
Sieltä hän tutkaili touhuja maan,
kuunteli naurua, puheensorinaa -
ja välillä vuosia yksin, hiljaisuutta tyhjän rinteen.
Odottaa hetkeä jolloinka jälleen,
tarttua kiinni saapi koloistaan,
laskijan sukseen tahi nilkkaan.
Senpä laskija moni tietää,
jalkansa tarttuneen kiinni yllättäen,
pyllähtäen, mäkeen kaatuen .
Toivottaa vuorenpeikko:
onnea, iloa, vauhtia hurjaa,
menoa laskijoille mukavaa.
-Taina Autonen